Zoomaa lähelle ja kauas

Kiinteäpolttoväliset objektiivit tarjoavat zoomeja paremman valovoiman. Valovoiman varjopuoli on, että se kasvattaa objektiivin kokoa ja painoa. Löydä tarpeisiisi parhaiten sopiva objektiivi, kuvasitpa lähelle tai kauas.

Kinovastaavuus kertoo

Koska useimpien digitaalisten järjestelmäkameroiden kennot ovat kinofilmiruutua pienempiä, ilmoitetaan niille polttovälikerroin. Kino-objektiivia vastaava kuvakulma saadaan kertomalla objektiivin pituusmillit polttovälikertoimella.

Objektiivien tiedoissa kerrotaan yleensä sekä todelliset millimetrit että kinovastaavuus.  APS-C-kennokoon polttovälikerroin on merkistä riippuen 1,5 tai 1,6. Näin 300 mm objektiivin kuvakulma vastaa tuossa järjestelmässä 450-tai kinofilmikameran 480-millisen putken kuvakulmaa täyden kinokennon digijärkkärissä.

Esimerkiksi arkoja eläimiä pitkällä polttovälillä kuvaava saa tästä ”ylimääräisiä millejä”, mutta laajakulma vastaavasti menettää osan näkökentästään. Todellinen suurennussuhde pysyy toki samana. 24 mm:n objektiivin kuvakulma vastaa enää perinteistä 36–38 mm:n objektiivia (1,5x 24 mm = 36 mm). Objektiivin nokassa ilmoitetut millimetrit pätevät kuvakulman suhteen vain täyden 24 x 36 mm:n kennokoon kameroissa.

APS-C -järkkärin peruszoom 18–55 mm:n zoom tuottaa saman kuvakulman kuin 28–80 mm:n objektiivi kinokennoisessa kamera. Olympuksen ja Panasonicin Micro 4/3 –järjestelmässä polttovälikerroin on kaksi, joten vastaavat kuvakulmat syntyvät 14–40 mm:n zoomilla. Niissäkin objektiivin todellinen pituus määrää muut ominaisuudet kuin kuvakulman.

Numerot rajauskehyksien vasemmassa yläkulmassa kertovat, millainen kuvakulma syntyy kinokoon objektiiveilla. Alareunojen luvut paljastavat, millainen polttoväli tarvitaan saman kuvakulman tuottamiseen APS-C-kennokoon järjestelmällä.

Lintukuvaaja tarvitsee pitkän putken. Alkuun pääsee jo esimerkiksi jo edullisella 70–300mm telezoomilla. Arimpien lajien tavoittamiseen tarvitsee usein lisää pituutta. Oheinen kuvani lintutornista syntyi 100–600 mm zoomilla. (Kuva Pekka Punkari).

Kaikkien objektiivien ulottumista lähikuviin voi parantaa ruuvaamalla niiden nokkaa lähilinssin (close up lens). Tarkimmin pienten kohteiden yksityiskohdat tallentuvat varsinaisella makro-objektiivilla. Tämä helminauhaverkon kutojan tavoitin säärikarvoja myöden 70 mm makrolla. (Kuva Pekka Punkari).

Kiinteää valovoimaa

Kiinteäpolttoväliset objektiivit tarjoavat zoomeja paremman valovoiman. Se tukee käsivarakuvausta hämärässä ja auttaa tavoittamaan liikkuvan kohteen niukassa valossa. Valovoima mahdollistaa myös herkuttelun suppealla terävyysalueella. Iso aukko auttaa myös rajoittamaan terävyysalueen kohteen tärkeimpään osaan, kun tausta toistuu pehmeänä.

Tietylle polttovälille suunniteltu objektiivi myös piirtää yleensä hieman zoomeja tarkemmin ja tuottaa vähemmän optisia virheitä: tyyny- ja tynnyrivääristymiä, väripoikkeamia sekä reunojen tummumista eli vinjetointia.

Valovoiman varjopuoli on, että se kasvattaa objektiivin kokoa ja painoa. Aukon lisävoima voi myös tuplata hinnan.  Poikkeuksellisen edullisesti saa onneksi 1.8- valovoimaisia 50 mm:n objektiiveja. Henkilö- ja tilannekuvaajalla mainiosti istuva perinteinen normaaliobjektiivi irtoaa ainakin Canoniin reilulla sadalla eurolla, Nikoniin ja muihin järjestelmiin jonkin verran kalliimmalla.

Nikonin valikoimasta löytyy myös samansuuruisella valovoimalla varustettu 30 mm:n objektiivi, joka tarjoaa APS-C-kennokoon järkkärille sisälläkin tilanteet hyvin tavoittavan yli 40 asteen kuvakulman. Sigman arsenaalista löytyy kohtuulliseen hintaan moneen merkkiin sopivat, peräti 1.4-valovoimaiset 30 mm:n (APS-C-kennokoko) ja 50 mm:n objektiivit.

Peilittömiin järjestelmiin tekevät niin Sigma kuin kameravalmistajatkin pienikokoisia, mutta valovoimaisia objektiiveja. 4/3-järjestelmiin tarjoaa esimerkiksi Panasonic litteää f1.7/20 mm litteän pannukakkuobjektiivin varsin asialliseen hintaan.

Lue lisää sopivan objektiivin valinnasta >>

(Teksti: Pekka Punkari)

Superzoom on houkutteleva matkakumppani. Kun yksi objektiivi kattaa sekä laajat että tiivit kuvakulmat, on kuvaaja aina valmiina tavoittamaan kohteensa. Laukku kevenee ja kennon pölyaltistus vähenee, kun ei tarvitse vaihtaa objektiivia. Oikealla Canonin 18-50 mm peruszoom, vasemmalla Tamron 18-270 mm superzoom pisimmässä asennossaan. Kuljetustilassa se on vain hieman peruszoomia pidempi. (Kuva Pekka Punkari).